Palaute ja vastauksia

Palautetta tai kysymyksiä voit lähettää sähköpostilla osoitteeseen markku.gardin@gmail.com.

Alla on minulle sähköpostiini lähetettyjä kommentteja, kysymyksiä tai muuta. Vastaan niihin sähköpostillani, jos oletan kirjoittajan sitä odottavan. Kirjoitan näitä tähän Palaute -kohtaan.

HP:  Kommentti jutustani "Urheilupsykologia BLÅ GULA -joukkueessa (28.11.2017). HP: "Mieleeni jäävät pelaajien itseluottamus ja sen kasvattaminen, opetuksen keskittäminen suorituksiin ja pelaajien keskinäiset keskustelut. Olettaisin sen olevan aivan keskeinen asia joukkueen yhteistyön rakentamisessa.Tällaiset yhteiset keskustelut rakentavat uudenlaista luovaa toimintaa joukkueen rakentamisessa. Voisivatko valmentajat ja psykologit olla tässä tilanteessa hiukan taka-alalla, ikäänkuin konsultteina. Tämä tietysti liittyy siihen, että pelaajat ovat hyvin kokeneita. Lasten kohdalla valmentajalla ja psykologilla on keskeisempi ja ohjaavampi rooli." "Niinpä se on (Mentaalitarinoita, Johan Olsson). Urheilussa kuin työelämässäkin pyritään tekemään työ ja suoritus mahdollisimman hyvin. Työelämässäkään emme vilkuile sivulle, vaan teemme oman suorituksen. Jos panostamme ajatuksissamme muuhun kuin suoritukseen, suoritus heikkenee.... Nuorille ihmisille tämän ajatuksen oppiminen ja toteuttaminen on vaikeaa. Myös psyykkinen harjoittelu on syytä aloittaa samassa yhteydessä kuin fyysinenkin harjoittelu."

PH: "Kiitos raportista (Valmentajan Puheet). Perusteellisesti olet tehnyt työtä tuon eteen... Keskeisesti siinä on mielestäni kysymys pelaajien ajatusten keskittämisestä joukkueen ja omaan pelisuoritukseen, ei siis hetken päästä tulevaan saunailtaan... Ajattelen, että nämä ajatukset tulee opettaa erityisesti lapsille ja nuorille pelaajille. Sanotaan nyt ikävaiheessa 8-20. Vanhoille pieruille ei kannata enää opettaa paljon mitään uutta. He tekevät kuitenkin niin kuin ovat aiemmin oppineet; hyvin tai huonosti, oikein tai väärin."
MG: "Kiitos palautteesta. Kyllähän minä kypsyttelin juttua jonkin aikaa."

NO: "Tytöt .. olivat vaikuttuneita siitä, miten yksinkertaisesti asioita voidaan selittää ja kuinka paljon he saivat siitä irti (luentoni "Mentaalipala urheilussa"), konkreettisia neuvoja ja simppeleitä ohjeita, joita on helppo toteuttaa."

RT: "Neuvot ovat oikeat ja hyvät (Ratkaiseva suoritus..), mutta ne aina unohtuvat, kun asettuu lyömään."
MG: "Yleensä ryhdytään ajattelemaan. Liikaa. Pari asiaa riittää. Tämäkin vaatii harjoittelua. Samalla tavalla kuin lyönnin tekniikka."

SV: "YÖn Olli Lindholm sanoo: `Keskityn kuin Teemu Selänne, eli en lainkaan. Laitan vasemman kengän ensin, sitten toisen. Juuri ennen lavalle menoa vääntelen naamaani kuin Mike Tyson. En ehdi ajatella, kun olen käynyt lenkillä ja keppijumpannut ennen keikkaa. Ja sitten roudari käskee lavalle.` Tämmönen keskittymättömyys on siis parasta?"
MG: "Olli Linholmin toiminnassa on kysymys keskittymisestä rutiineihin. Rutiinien kautta hän on Tässä ja Nyt. Keskittymällä samoihin tekemisiin ennen konserttia hän valmistautuu vain siihen. Liiallinen esiintymisen ajattelu haittaa hyvää valmistautumista. Kyllä Ollin aivot tietävät, mitä hän on menossa tekemään ja mitä konsertissa tapahtuu missäkin järjestyksessä. Oikea tunne, eläytyminen ja automaatio varmistavat hyvän esiintymisen. Siihenhän Olli Lindholmin pääsee. Nähty on."

AS: "Onko uskottavaa, että urheilija voi olla tyytyväinen, kun kaveri voittaa? Vaikka tämä on omassa joukkueessa. Eikö hävinnyttä potuta tappio?"
MG: " On monenlaisia urheilijoita. Ja joukkueita. Minä olen tavannut urheilijoita, jotka tunnustavat, että kaveri oli parempi. Kun hän teki parempia suorituksia kuin minä. Kun minä en päässyt omalle tasolleni. Kateus taas on tunne, joka harvoin perustuu suoritusten arviointiin. Hyvässä joukkueessa toivotaan, että oma urheilija teke sellaisia suorituksia, että voitetaan."

PS:"...:välitän palautteet (koiraharrastajien valmennus): Useampi ihminen on laittanut sähköpostia, että luento oli tosi hyvä ja ajatuksia herättävä. Kiitos siis vielä!"

MG "Kiitos palautteesta. Oma palautteeni: 
- monet osanottajat huomasivat, että toimivat sillä tavalla tai siihen suuntaan kuin ehdottelin. Tähän heidän kannattaa kiinnittää huomiota ja pysähtyä tunnistamaan omat toimintatapansa. Tämä vahvistaa itseluottamusta ja lisää varmuutta. Noilla tavoilla siis jatkossakin. 
- jos osanottajille syntyi muutama uusi ajatus toisenlaisesta toimintatavasta, sitä kannattaa ryhtyä kehittämään ja edetä yksi askel kerrallaan. 
- panostakaa vahvuuksiin ja niiden ylläpitoon. Kehittäkää muutettavaa asiaa niin, että ensi kuussa olette 1%:n verran parempi siinä kuin aikaisemmin"

HP: "Paljon hyvää asiaa kasassa (Pelisilmä jalkapallossa)...  Minun mielestäni erittäin hyödyllistä on, että pelaajat keskenään puhuvat siitä, mitä taktiikoita käyttävät, siis keskikenttäpelaajat ja hyökkääjät keskenään ja puolustajat ja keskikenttäpelaajat keskenään (ne pelaajat keskenään, jotka ovat pelissä lähellä toisiaan). Valmentajan tulee järjestää pelaajille olosuhteet, jossa nämä keskustelut syntyvät. On tärkeää, että nuoretkin pelaajat pääsevät itse keskenään juonimaan näitä taktisia kuvioita. Mallit pitää tietysti ensin näyttää. Samoin asiat tulee tehdä ilman palloa lukuisia kertoja pitkällä aikavälillä... Lasten valmennuksessa valmentajan kasvatuksellisella ja opetuksellisella osaamisella on suuri merkitys. Lapsellehan nämä siat ovat aivan uusia, ja hänen saattaa olla vaikea ymmärtää, miksi tällaisia asioita käydään läpi. Oppiminen edellyttää 8 - 10 vuoden ikää. Aikuisena joukkueen yhteisöllisyydelle ja keskeisen luottamuksen tasolla on suuri merkitys sille, että näitä taktisia kuvioita tietoisesti koko ajan toteutetaan pelissä." 

TE: " Kiitos ansiokkaasta pohdinnasta ja hyvästä yhteenvedosta (Pelisilmä jalkapallossa). Muutama nosto lasten valmennuskoulutuksessa käyttämästäni aineistosta- aistien ylikuormittaminen tietoisesti jo lapsesta asti, esim. erilaiset kaaospelit (kaikki samanvärisiä, eri pelejä samalla kentällä ristiin rastiin jne.), - valmentajan antama positiivinen palaute pallottomalle pelaajalle hyvästä havannoinnista -> liikkumisesta sen mukaan, vaikka tämä ei edes saisi palloa, - treeni seis, tilanteiden uudelleen kelaus ja kysymykset: oliko muita vaihtoehtoja, missä on tila, missä vastustaja, missä oma pelaaja Tärkeää, että HAVAINTO JA VALINTA jokaisessa harjoituksessa, alkuverryttelystä loppuverryttelyyn. Hyvällä suunnittelulla ihan mahdollista."
MG: 
Eiväthän nämä esittämäni "pelisilmän" asiat kovin uusia ole. Niitä tehdään koko ajan. Villen minulle antama haaste oli itselleni mielenkiintoinen niin teoreettisesti kuin käytännön tekemisenkin kannalta. Ehkä siitä löytyy jotakin joka vahvistaa omaa tekemistänne tai antaa jonkun uuden ajatuksen. Tässäkin asiassa on tärkeää, että valmentajat ja pelaajatkin välittävät toisilleen hyviä esimerkkejä ja kokemuksia. Eivät paperit palloa kuljeta.

EN: "Kerroit kokouksessa mm. yhteen asiaan keskittymisestä ja järjestelmällisestä valmistautumisesta. Eli hoidetaan yksi asia kerrallaan ja ei mietitä h-hetkeä liian aikaisin, koska se vie vaan aikaa keskittymisestä. Jos kuitenkin tulee "paniikki" ja esiintymis (tai kilpailu)tilanne tulee voimakkaasti mieleen, miten se olisi paras käydä läpi? Pelkkä "en ajattele kisaa" ei vie jännitystä. Kieltäminen voi jopa pahentaa esiintymispaineita yms." 
MG: "Pikavastaus/-kommentti kysymykseesi.
- jos ajattelet "en" tai "älä", aivosi eivät erota niitä, vaan ne ajattelevat juuri sitä, mitä haluat valttää. Muistanet esimerkin "älä ajattele herkullista, punaista mansikkaa". Ajattele siis sitä, mitä haluat tehdä tai saavuttaa, ei sitä mitä haluat välttää. Urheilijoiden kanssa opettelemme käymään mielessä onnistuneita suorituksia tai tilanteita. Niitä pitää kaivaa valmiiksi omasta kokemusvarastosta. Ennen esiintymistä on syytä tehdä kaikkea muuta mukavaa, joka saa ajatukset siirtymään ja pysymään pois tulevasta esiintymisestä. Jos ajatukset palaavat siihen, ei kannata huolestua, siirry vain tekemään, ajattelemaan muuta.

- Jos kuitenkin kriittisellä hetkellä sydän hakkaa, kädet hikoilevat ja tuntuu, että ei pysy paikoillaan: 
---- muutama syvä hengitys ja keskittyminen oman hengityksen kokemiseen (rauhoittaa, nollaa tilanteen..)
---- leuka ylös, pää pystyyn ja katse eteenpäin esim. johonkin kiintopisteeseen (ns. kehon kieli)
---- tarkkaavaisuus ja huomio siihen, mitä tapahtuu seuraavaksi, mitä silloin teet /ei siihen, mitä siitä seuraa
---- pientä rauhallista liikettä, jos se on mahdollista
---- sitten mene ja tee se niinkuin olet harjoitellut, ole rohkea ja luota vain itseesi
Ei tämä käy käden käänteessä. Sitä ja siihen liittyviä toimintatapoja on harjoiteltava"

JS: "Kiitokset jälleen kerran hienoista vinkeistäsi ja selkeästä ilmaisusta (Keskittymisen kohteet pelin aikana 7.2.2014). Itse kun aikoinaan pelasin futista juniorina (melkein 10 vuotta ja hyvin pärjättiin koko Suomessakin), niin tällaisille keskittymisjutuille tai -työvälineille olisi ollut suuri tarve. Paljon siitä on aikaa kulunut, mutta vielä muistan yllättävän hyvin monet fiilikset ja välillä pakkovoittamisen paineet tietyissä tilanteissa, jotka sitten joskus kääntyivät itseään ja joukkuetta vastaan."

AP: "Kiitos kirjoituksesta (Harjoittele itseäsi varten). Tämä on ajankohtainen ja hyvä aihe pohtia. Millaisia tavoitteita yksittäiselle lapselle voidaan asettaa? Asia on kyllä vaikea ja vaativa tehtävä valmentajalle. Osataanko?"
MG: Lapsen/nuoren valmentaminen on vaativampaa kuin aikuisen ihmisen. Jokainen lapsi/nuori kehittyy koko ajan ja vielä eri tahtiin. Valmentajan täytyy  tietää, mitä mikin ko lajiin liittyvä taito tarkoittaa kunkin kohdalla mm. kilpailuissa. On arvioitava, millä tasolla lapsi/nuori on nyt urheilussaan fyysisesti, taidollisesti, peliajatuksessaan, mentaalisesti (esim. keskittymisessään). Ja sitten, mihin pitäisi edetä, miten harjoitella ja myös seurata. 

NL: "Miksi urheilija niin usein epäonnistuu tiukassa paikassa? Mitä tapahtui pesisottelussa Porissa?"
MG: En ota kantaa pesisotteluun. Mutta tähän tärkeään asiaan kyllä. Useimmiten urheilijan ajatus on sillä hetkellä  väärissä asioissa. Hän ei keskity tekemään hyvää suoritusta, vaan ajattelee mahdollista virhettä, onnistumisen tärkeyttä, muiden arvostelua jne. Epäonnistumisen pelko - alitajuntainenkin - estää hyvän fyysisen suorituksen. Aivotutkimukset ovat osoittaneet, että pelätessään tai epäillessään urheilijan liikkeen kontrolli siirtyy aivoissa toiseen paikkaan. Automaattiohjauksesta siirrytään tietoiseen ohjaukseen. Rentous ja sujuvuus häviävät. Silloin urheilijan suoritus jopa taantuu taaksepäin varhaisemmalle tasolle. Sanotaan, että voittaja vihaa häviämistä, mutta ei pelkää sitä. Ruotsin nuori Irene Ekelund (16 v.) on yksi hyvä esimerkki. Lähtiessään ensimmäiseen timanttiliigan kilpailuun (ND-gaala) häneltä kysyttiin, mitä jos hän jää viimeiseksi. Hän vastasi: "Se on OK.". Kilpailussa hän onnistui: oli kuudes satasella, aika 11.45.

Tämä on mielenkiintoinen aihe. Ehkäpä kirjoitan siitä perusteellisemman jutun kotisivulleni?
 

RT: "Annoit Lapin Kansan haastattelussa 16.8. ymmärtää, että on parempi tavoitella `omaa parasta tasoa` kuin `teen parhaani, katsotaan mihin se riittää`. Miksi näin?"

MG: Vähän samasta asiasta on kysymys. Oman tason saavuttaminen - tai sen ylittäminenkin - on siinä mielessä hyvä tavoite, että silloin niin urheilija itse kuin valmentajakin voivat arvioida urheilijan kilpailusuoritusta ja verrata sitä hänen maksimitasoonsa. Parhaani tekeminen on enemmän tunnejuttu. Hyvä sekin.
Kisan jälkeen voi kysyä:  Miksi pääsin tasolleni? Miksi en päässyt? Se, jos ei pääse omalle tasolleen, voi johtua monista asioista. Niitä pitää pohtia. Mentaalinen toiminta on yksi asia. Jos ajatus on väärissä asioissa, tekniikkakaan ei toimi. Samoin on syytä pohtia sitä, miksi onnistui hyvin suorituksessaan. Mentaalista toimintaa analysoitava silloinkin .

PB: "Puhuit radiossa (Hei Haloo, Satakunnan radio1.7.) lasten urheilusta. Eikö olisi syytä korostaa lasten liikunnan tärkeyttä. Ei kilpailu ole pääasia!"
MG: Hyvä pointti. Toimittajan soitto koski syntymäkuukautta ja kilpailumenestystä. Liikunta on tärkeä vauvasta vaariin. Se parantaa lasten oppimista ja koulumenestystä. Se auttaa meitä selviytymään paineista ja stressistä. Liikunta on hoitoa mielialasairauksissa ja "vanhuuden vaivoissa". Aivotutkijat todistavat, että lisäämällä fyysistä toimintaa voimme nopeasti ja suoraan vaikuttaa aivojemme terveyteen ja älyllisiin kykyihimme. Siis lapsille ja nuorille: pysykää liikuntaharrastuksessa. Ja ikääntyville: aloittakaa liikunta uudelleen.

HK: "Kerroit luennolla, että voittaja on se, joka ei anna koskaan periksi, vaan yrittää loppuun saakka. Tästäkö oli kyse Tappara-Ässät otteluissa Tampereella?" 
MG: Tästäkin, varsinkin viime hetkillä. Ja ne ratkaisivat kahdessa ottelussa voiton Tapparalle. Tappara pelaa viimeiselle sekunnille saakka. Silloin peli vasta loppuu. Jos ei yritä, ei voi saadakaan. Jos ei laukaise maalia kohti, ei kiekko voi mennä maaliin. Jos ajatus karkaa eteenpäin, keskittyminen herpahtaa. Tähän riittää yksikin sekuntti.

JP: "Hyviä huomioita (mentaalitarinoita), itse olen valmis ottamaan isoa roolia Suomen hiihdon eteen.Olen valmis ottamaan päävalmentajan vaativan pestin. Perustelut: Osaan nojata sauvoihin punakkana ja antaa selitykset suomeksi, pystyn nimeämään viestijoukkueet vaikka jo kesällä hiihtojärjestyksineen ja minulla ei ole sivuhommia kauden aikana, olen sen verta varakas. Tästä syystä voin tulla hommiin puolella nykyisen päävalmentajan palkalla."
MG: Kuranttiako rabatilla?

MV: "Kiitos hyvästä yhteenvedosta (Mentaalitarinoita)!  Noista teksteistä saa vielä enemmän irti kun poistaa ei-sanat. Silloin kuulee jo aika tarkasti urheilijan ajatukset eli kun urheilija sanoo, ettei pidä ajatella muita urheilijoita niin alitajuntaisesti kuitenkin ajattelee tärkeillä hetkillä muita urheilijoita. Parempi olisi norjalaisten malli, jossa ajatellaan itse suoritusta ja sen sisältöä, mutta kärjessähän onkin helpompi ajatella noin.Joo, Suomella on nyt paljon lumitöitä edessä, jos Sotshista aikovat henkilökohtaista mitalia saada."

PR: "Hyvä, että seuraat, mitä Ruotsissa tehdään. Myös urheilijoiden omia kommentteja on mukava nähdä"
MG: Niitä on helppo seurata, koska ruotsalaiset lehdet kirjoittavat myös mentaalipuolen asioista. Seuraan nyt kirjoitteluja hiihdon MM-kisoista. Ehkä teen niistä yhteenvedon?

PP: "Lukon ja Ässien pelit eivät heikentyneetkään, kun NHL-miehet lähtivät. Toisin kuin arveltiin! Miten selität tätä?"
MG: Ei oikeastaan yllätys. Jääkiekkojoukkue on vaativa työyhteisö. Jos pelaajat kokevat (yleensä tiedostamattaan) oman asemansa heikkenevän, joukkueen toimivien rakenteiden hajoavan, oman toimintavapauden vähenevän ja esim. palkkiot tai huomion  epäoikeudenmukaiseksi, heidän suoritustasonsa laskee. Aivot reagoivat tähän niin, kuin missä tahansa uhkatilanteessa: rentous katoaa, reagointi hidastuu, havaintokyky kapenee ja heikkenee, keskittyminen vaikeutuu.. Kun NHL-miehet lähtivät, joukkueiden pelaajat pääsivät taas omalle tasolleen. Näyttämisen halu kasvoi. Nähdyn kaltainen muutostilanne on johdolle haastava, myös jääkiekkojoukkueessa. 

Kys: Meillä on kova kisa pelipaikoista. Pelaan turnajaisissa aluksi liian varovaista peliä. Pystyn parhaimpaani vasta viimeisissä peleissä. Miten pääsen vauhtiin heti alusta asti?”
MG: Keskity enemmän suorituksiin kuin tulokseen tai oman pelipaikan pitämiseen. Unohda ´minun täytyy´, ´minun pitää´, minun on pakko´ tehdä maali tms. Ajattele itsestäsi sen sijaan ´minä osaan´, ´minä uskallan´, ´minä tahdon´, ´minä nautin´. Keskity vain kuhunkin hetkeen ja sen tekemiseen.

Kys: ”Olen usein jännittynyt ennen kilpailua. Ensimmäiset suoritukset menevät huonosti.  Sitten myöhemmin menee paremmin. Mitä pitäisi tehdä?”
MG: On normaalia jännittää ennen kilpailua. Se osoittaa, että olet valmiina hyviin suorituksiin. Luo mielikuvia omista onnistuneista suorituksista. (Sulje silmäsi ja) Tunne hyvä suoritus ja se, että lihaksesi ovat valmiina. Toteuta niitä rutiineja, jotka tuottavat positiivisia tunteita. Hengitä pari kertaa syvään ja rauhallisesti. Keskity vain omiin suorituksiin. Unohda tulos ja palkintopalli.

MG: Olen lisännyt juttujen alkuun pääasissa rinkkareissuillani ottamia kuvia. Uusissa jutuissa käytän kuvia enemmän.
JS: "Mikä parasta, osaat ilmaista asioita selkeästi ja ymmärrettävästi".
SL: "Voisit ´piristää´ matkakuvilla sivuja. Oletko ajatellut blogin pitämistä tai twittailua?"

 

MN, MV...: "Saanko jakaa tätä sun nettiosoitetta kavereille?"     
MG: Voit lähettää osoitteen. Tavoitteeni on, että asiasta kiinnostuneet voisivat katsoa, löytyykö tästä jotakin opiksi otettavaa.

MK: "Tasoitukseni on laskusuunnassa, mutta muita ikätovereita huonompi. Puttaaminen estää kunnon tuloksiin pääsemisen. Olisikohan ongelma mentaalipuolella?"     
MG: Pallo ja lyönti kerrallaan. Kyllä se siitä sitten. Sinun tasoituksesi on kova. Putinkin on täytynyt onnistua. Liitin Miten? -kohtaan rutiineja koskevan kirjoituksen. Vilkaisepa sitä.

TO: "Katsoin sinun kotisivusi - mielenkiintoista. Jos kilpailijat ovat fyysisesti tasavertaisian niin voittaja on se, joka on henkisesti vahvempi. Olen käynyt valmentajakurssit...Kemin urheilutalolla ja meren jäällä. Valmentaminen on tosiaan taidetta."

MG: Kuva on Lemmenjoelta. Kun olet saavuttanut tavoitteen, edessä siintää uusia. Matka huipulle on laaksoja ja nousuja. Nauti matkasta. Se kannattaa.
PT: "Hienon kuvan olet löytänyt. Ovatko oikein Petronellan kukkulat?"     
MG: Kuva on Maarestuntureilta pohjoisen suuntaan. Eli Petronellat ovat selän takana.